Näyttelijä käsikirja 2
Osa 2. Tekniikka
Näyttelijän tekniikka on tietoisuutta niistä välineistä, jotka ovat käytettävissä jonkin asian tekemiseen ja ymmärrystä siitä, kuinka nuo välineet toimivat tai saadaan käyttöön.
Näytteleminen on todellista elämistä kuvitelluissa annetuissa olosuhteissa. Se voidaan jakaa kahteen alueeseen, toimintaan ja tilanteeseen.
Toiminta on se mitä menet lavalle tekemään, fyysinen prosessi, jonka avulla pyrit johonkin päämäärään.
Tilanne on se mitä lavalla on tapahtumassa sillä kyseisellä hetkellä. Jokainen tilanne perustuu näytelmän aikaisempiin tilanteisiin.
Näytteleminen on siis aitoa vuorovaikutusta tilanteessa muiden näyttelijöiden kanssa ja jokaisella on tarkoituksena päästä omaan päämääräänsä. Näyttelijän on valmistauduttava siten että hän voi improvisoida näyttämöllä ja samalla kuitenkin pysyä annetuissa olosuhteissa.
Annetut olosuhteet ovat mitä tahansa kirjailijan tai ohjaajan päättämää. Esiintymispaikka, repliikit, puvut, lavasteet, jne ovat myös annettuja olosuhteita. Mikä tahansa näyteltävän hahmon fyysinen ominaisuus, puuttuva raaja, kyttyräselkä, sokeus tms. on myös olosuhde. Lopulta mikä tahansa ohjaajan antama näyttämö ohje, tietyssä paikassa huutaminen, itkeminen, jonakin hetkenä, on myös annettu olosuhde jota näyttelijän tulee ottaa huomioon.
Jos ohjaaja päättää muuttaa kirjailijan asettamia olosuhteita ja siirtää vaikkapa koko näytelmän tapahtumaan nykyaikaan omien ideoidensa mukaan, näyttelijä yksinkertaisesti hyväksyy ohjaajan muutokset näytelmän annettuina olosuhteina. Valmistautuminen on näyttelijän työtä, jota hän tekee tekstin kanssa löytääkseen kohtauksen toiminnan, (analysointi).
Improvisointi on luova hetki, jossa impulsiivisesti, hetki hetkeltä, valitaan tapa tehdä tuo toiminta. Valinnat perustuvat siihen mitä muissa näyttelijöissä tapahtuu samalla hetkellä. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei ole helppoa löytä vahvaa näyteltävää toimintaa kohtauksesta, eikä ole helppoa nähdä mitä vastanäyttelijässä tapahtuu ja reagoida siihen impulsiivisesti. Nämä kyvyt kehittyvät vasta vuosien harjoituksella.
Tekniikka sinänsä ei riitä näyttelemiseen, se ainoastaan varustaa näyttelijän työkalulla, joka tahdonvoimaan, urheuteen ja terveeseen järkeen yhdistettynä auttaa näyttelijää tuomaan aidon elävän ihmisen näytelmän kuvitteelliseen maailmaan.
Nämä työkalut ovat harjoituksia, joiden tekemisen on tultava tavaksi. Vasta kun ne tulevat tavaksi lähtee käyntiin kehitys, joka tekee helpommaksi välttää salakuopat, joihin muuten tipahtaa varmasti.
Kun ne ovat tulleet tavaksi niitä ei enää tarviste ajatella. Näyttelijä on vapaa näyttelemään.
Kohti luottamusta ja rentoutta
